---
Vajaan kolmenasadan kilometrin päivä. Ja loppupelissä se meni reilusti yli. Hotellimme oli kyllä Vadipatissa kuten varauksessa luki. Ja linnuntietä Vadipattin keskustasta missä olimme mukavasti valosaan aikaan matkaa ehkä 10 kilometri. Pikkuongelma oli se, että kun hotelli oli vuorella 1300 metrin korkeudessa meidän piti ajaa 58km U-lenkki. Puhelimessa manager sanoi, että ajakaa 25km poihjoiseen ja soittakaa uudestaan. Manager unohti mainita loput reilu 30km joista 15 viimeistä tiukkaa neulansilmänousua. Viimeinen kilometri sumupilven sisällä jossa näkyvyys 2 metriä. Mutta yhdeksältä onnellisesti perillä ja ruokaakin löytyy. Olutta ei mutta Aunella iso pullo rommia jonka tuhoamme aperatiiviksi. Hannulla ja Raimolla tosin tuli pikku viime. Viimeisessä kaupungissa Hannun pyörästä katoaa sähköt. Sonu jää pelastustehtäviin ja minä vien ryhmän perille. Ennen uskoa edelsi syvä epäusko kun sukelsimme pimeälle vuorelle... :)
Mutta itse ajopäivä selkeästi matkan ykkönen. Käytänössä koko päivä mutkaa mutkan perään. Bannur nimisen kaupungin molemmin puolin markan parhaat mutkat tien kiemurellessä upeissä vuoristomaisemissa teeplantaaseiden keskellä. Kyllä Enfieldilläkin kanttailee vaikka polvi maassa sillä ei mennäkkään. Bannur on samoissa korkeuksissa kuin Ooty. Eli reilu kahdessa kilometrissä. Ja Intia on pahuksen kaksijakoinen. Välillä upea ja kaunis. Välillä avokaatopaikka.
Koputetaan nyt puuta (omaa päätä) kaikiltta puolilta, mutta Hannun pieniä teknisiä ongelmia lukuunttamatta yli puolet matkasta jo mennyt ja Enfirldit toimineet paremmin kuin koskaan millään matkalla. Mutta ei ylistetä vielä liikaa. On tässä matkaa kuitenkin jäljellä.
Ja kun Mysoren viiden tähden hotelli oli majoituksissa selkeästi loistokkain niin JMA Resort on yhtä selkeästi tämän matkan pakan pohja. Mutta kuten Kari sanoi, "on tämä selkeästi telttaa parempi"... :)
---
----
---
Yöllä pilvessä. Aune kuva vasemmalla. Sonu puhuu puhelimessa oikealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti