---
Rento ajopäivä kilometreissä, mutta menee siinä silti viitisen tuntia 158 kilometriin. Mutta varsinkin lopussa tie on mutkilla ja erittäin mutkilla. Nousemme 2200 metriin, missä takki ei ole enää lainkaan pahasta. Kimmo ajaa teepaidassa perille saakka. Kimmon mukaa erittäin sopiva ajokeli vuorilla... :) ... Itse Ooty on vanha brittien hillstationi. Britit perustivat useita ns. kesäkaupunkeja Intian hallintokautenaan jonne paeta alamaiden kuumuutta. Ja yöllä ilmastointi ei ole tarpeen. Lämmityslaite sen sijaan on.
Matkalla ylös oli kaksikin Tiikeri luonnonpuistoa joiden läpi tie meni. Yhtään tiikeriä ei istunut tienvarressa katselemassa liikennettä, mikä ei tosin ollut suurikaan yllätys. Yksi bambi kuitenkin ja tie ylös oli ehdotomasti hauskin tähän saakka ajamistamme. Parhaissa neulansilmissä Enfieldkin tuntui väliltä pitkältä kuin limousine. Sen totesin nopesti, että intialaisten lomailijoiden, jotka eivät ole tottuneet ajamaan serpentiiniä, perässä ei kannata ajaa sillä pahimmoillaan intian turisti pysähtyy tiukkaan ylös menevään sisämutkaan. Aune ja Eppukin totesivat saman muksahtaessaan tienvarsikasvillisuuden sekaan. Ei tullut edes henkisiä mustelmia. Ainoastaan takiaisia ja heinän pätkiä lahkeisiin molemmin puolin.
Loppuiltapäivästä pieni patikkaretki Ootyn keskustaan. Täällä yhtään katua ei mene vaakatasossa. On vain ylös tai alas meneviä... ja ihan tarkalleen ottaen jokainen katu taitaa mennä ylös ja alas.
---
---
---
Tämä se oli hulppein paikka, mitä missään olemme koskaan Intiassa yöpyneet. JP Palace Mysoressa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti