Kello soi 0630. Tuntia myöhemmin aamiainen on syöty. Puolitoistatuntia myöhemmin olemme liikkeellä... ja kaksi puoli tuntia myöhemmin olemme kadottaneet ensimmäisen ryhmäläisen. Hannu jäi parin muun kanssa kääntyvän bussin jumitamaksi ja siinä samassa meni kumi puhki. Huoltoauto tuli viimeisenä ja Hannu jäi Sonun kanssa paikkaamaan rengasta. Ajatuksena oli, että Hannu ja huoltoauto tulevat yhtä matkaa perässä. Sonu, mekaanikkomme lähettikin Hannun matkaan kun rengas korjattu hänen jäädessä autonkuljettajan kanssa pakkaamaan autoa ja se oli sitten siinä.
Ei kuitenkaan suurta draamaa. Hannu löytyy huoltoaseman pihasta pari tuntia myöhemmin ja kaikki elävät onnellisina, jos eivät elämänsä looppuu saakka niin päivän loppuun saakka kuitenkin. Loppupäivä meneekin onnellisesti.
Ensimmäinen ajopäivä on ns. highway päivä ja ainakin oma hämmästys on suuri kun totean että Chennain ja Khrisnagirin väline tie on uusi ja tasainen... ja vähäliikenteinen. Kolme kaistaa kulkee koko matkan molempiin suuntiin.
Päivän päättärimme Khrisnagiri ei ole teeveestä eikä mistään muustakaan tuttu... eikä välttämättä tule lähitulevassa olemaan. Hotellimme on, jos ei pyhä, niin uskovaisten omistama kuitenkin ja hauska erikoispiirre on, että kasvisruokaa syövät saavat istua siistissä ikkunallisessa ravintolassa. Meidät lasketaan heti lihansyöjiin ja ohjataan ikkunattomaan enemmän elämää nähneeseen takaravintolaan!
---
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti