Pondicherryn aamukahvitarjoilija toi minulle Martinelle Happy 2015 Lattet... :)
---
Kilometrit alkavat olla vähissä mutta vähän kuitenkin vielä. Tänään noin sadan kilometrin ranta-ajo Mamallapuramiin. Ajamme hippikaupunki Aurovillen kautta. Auroville on jotakin samaa kuin Kööpenhaminan Kristianstad. Vaihtoehtoihmisten keskittymä. Ainakaan sataisen usvaisena aamuna Auroville ei puhutellut ketään. Ehkä me konepyöräilijät olemme liian maallista väkeä!? :)
Aurovillestä riippumatta Mamallapuram on hinduille erittäin pyhä kaupunki. Siellä sijaitsee yksi maan pyhimmistä temppeleistä. Shivalle omistettu Shore Temple. Hinduille Mamallapuram on tärkeä myös sen kalliopatsaiden vuoksi. Mamallapuramin kallioihin on kirjaimellisesti kilkatettu kuinka elämä nousee Gangesista. Ganges on Intian 'äitijoki', joka virtaa Himalayalta Bengalin lahteen.
Ja koska on vuodenvaihde ja koska ihmisillä on vapaata niin ruuhka pienen Mammallapuramin keskustassa on sen mukainen. Intialaisille outoilijoille on tyypillistä, että he tukkivat molemmat kaistat nokat vastakkain ja kukaan ei halua väistää. Mutta yes, Intian liikenne on jotakin mitä on mahdotonta kenellekään sanoin selittää. Se pitää vain kokea ja vaikea sitä on välillä uskoa todeksi vaikka on kokememassa.
Ennen auringonlaskua pieni temppelikierros Shivan rantatemppelille ja temppelin painikkeeksi vähän paikallisia kansantansseja. Illlalla värikkään seikailumme päättäjäispäivällinen Mamalla Heritagen katolla. Kyllä kyllä. Huomenna vielä ajo Chennaihin, mutta se alkaa olla aika lailla tässä. Päättäjäispäivällisellä kuulostaa vähän siltä, että Intia on tosi yees ja eksoottinen, mutta ei mitään pakottavaa tarvetta jäädä maahan. Ymmärrän hyvin... ;)
---
---
Tämän temppelin vuoksi miljoonat hindut tulevat Mamallapuramiin joka vuosi.
Intiassa ei biitzillä ole pakko ola yksin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti